Produktiivisuuden filosofiaa

Produktiivisuuden filosofiaa

Rehellisyyden nimissä en tiedä, olenko kauhean produktiivinen ihminen. Ei minulla ole sellaisia suuria ja hienoja ”saavutuksia”, joihin voisin tässä vaiheessa vedota ja nostaa itseni gurun asemaan. Produktiivisuuden filosofia on asia, jota opettelen, ja olen tehnyt sillä saralla oivalluksia. Koen olleeni omalla tasollani hyvinkin aikaansaava viimeisen puolen vuoden aikana.

Avaan viisi kohtaa, jotka itselleni ovat avaintekijöitä tuotteliaan mindsetin ylläpitämisessä. Esimerkit tulevat pitkälti luovan työn saralta, sillä siitä minulla on eniten kokemuspohjaa. Uskon silti, että näitä kohtia voi soveltaa muihinkin elämän osa-alueisiin.

1: Vapaaehtoisuus

Jo sana ”produktiivisuus” voi monen korvaan sisältää tympeän, mekanistisen klangin. On helppoa päätyä ajattelemaan produktiivisuutta jonain ankeana ja pakollisena. Sellaisena velvollisuuden täyttämisenä, mikä on kyllä itselle hyväksi, muttei hauskaa.

Olen sitä mieltä, että produktiivisuus voi olla hauskaa! Ja ennen kaikkea, sen tulisi olla vapaaehtoista.

Minulla on ollut ajatusmalleja, jotka perustuvat jonkinlaiseen sisäiseen pakkoon ja itsekritiikkiin. ”Minun täytyy olla tehokas, jotta saavutan joskus tavoitteeni.” ”Minun täytyy työstää tätä, koska siten validoin oman arvoni – muuten pidän itseäni laiskana ja saamattomana.” Moinen sisäinen puhe pyrkii käyttämään epävarmuutta tuottavuuden moottorina, enkä kiellä, etteikö se voisi toimia. Itselleni se ei kuitenkaan toiminut, enkä usko sen ylipäätään olevan paras strategia.

Vapaaehtoisuus ei poista itsekurin merkitystä. Se ei myöskään tarkoita, etteikö ulkoisia paineita monesti olisi. Nuo ulkoiset paineet voi kuitenkin ottaa vastaan hyväksyen, ja pyrkiä selviytymään tilanteen sanelemista ehdoista parhaalla mahdollisella tavalla.

2. Lyhyen aikavälin tavoitteisiin keskittyminen

Nykyään puhutaan ”hetkessä elämisestä” siinä määrin, että siitä on tullut melkoinen klisee. Tässä kliseessä on totuutensa, mutta pitäisi muistaa se, että hetkessä elämisen eetos ei sulje pois tulevaisuuden suunnittelua. Ihminen kaipaa päämääriä, tavoitteita ja unelmia, sillä ne tuovat merkityksen tuntua ja antavat mahdollisuuden kehitykseen.

On hyvä, että on jonkinlainen pidemmän aikavälin visio. Mutta, jos jaat tapani ajatella, tuo visio saattaa vaikuttaa liian häilyvältä ja epäkonkreettiselta. Se on ”tuolla jossain”, kaukana tulevaisuudessa. Niin kaukana, että siitä voi olla vaikeaa ammentaa voimaa nykyisyyteen.

Riskinä on se, että tuon vision kaukaisuutta käy liiaksi miettimään, ja lannistuu. Alkaa tuntua siltä, että tulee kestämään niin kauan, kunnes sinne pääsee, ja matka on niin haastava… ja tässä hetkessä on vain keskeneräisyys. Tällöin tulee tehneeksi jostain tulevaisuuden ”määränpään” saavuttamisesta palkkionsa, jota kohti tulee aina pyristellä. Ehkäpä matka itsessään on kuitenkin se palkkio, jolla on suurin ja todellisin arvo.

Kannatankin lyhyen aikavälin tavoitteisiin keskittymistä. Niitä käyttäen voi luoda eteenpäinmenevän, kehitykseen pyrkivän mentaliteetin, joka on sopivan konkreettinen. Riippuen projektista, sopiva aikaväli voi olla vaikkapa yksi kuukausi tai yksi viikko. Esimerkiksi, Uteliaisuuskanavassa pyrin julkaisemaan artikkelin kerran viikossa. Tämä asettaa sopivan helpon, mutta silti haasteita antavan, tavoitteen lähitulevaisuuteen. Tällainen selkeä tavoite ehkäisee sen luovan työn sudenkuopan, että tekee asioita vain silloin ”kun huvittaa”, jääden odottelemaan inspiraationpuuskia, jotka eivät ehkä koskaan tulekaan.

Pitää myös osata palkita itsensä pienten tavoitteiden saavuttamisesta. Kun antaa itsensä kokea hyviä fiiliksiä pienistäkin onnistumisista, nostaa se itsetuntoa ja halua työstää projektia jatkossakin.

3. Produktiivisuus ja rentous eivät sulje toisiaan pois

Oivalsin tämän luettuani melmagazine.comin artikkelin, jossa haastatellaan psykoterapeutti Bryan Robinsonia. Hän kertoo olleensa työnarkomaani, kunnes löysi rennomman elämänasenteen, ”chill”-mentaliteetin. Yllättävää kyllä, ulkoisesti juuri mikään ei muuttunut. Robinson kertoo: ”Kun ystäväni katsovat tekemistäni, kaikkia niitä projekteja, joissa olen mukana, he sanovat: ’Ethän sinä ole hidastanut tahtia! Olet edelleen työnarkomaani.’”

Robinsonin kokema muutos oli sisäinen. Hän oli oivaltanut sen, että ihminen pystyy tekemään töitä ahkerasti ja päämäärätietoisesti pysyen silti mieleltään rauhallisena. Tässä mielenrauhassa olennainen avain on aiemmin mainitsemani vapaaehtoisuus. Se, että motivaatio on aidosti sisäsyntyistä, eikä pelkästään ulkoisten paineiden sanelemaa, oman arvon jatkuvaan validointiin tähtäävää pyristelyä.

Stressi on tyypillinen reaktio ulkoisiin paineisiin. Totunnaisessa ajattelussamme päädymme helposti pitämään sitä itsestäänselvänä, mahdottomana välttää. Monissa tapauksissa meillä on kuitenkin valta valita, miten koemme haasteellisen tilanteen. Artikkelissa Robinson kertoo tapauksesta, jossa hän oli menossa studioon nauhoittamaan äänikirjaansa. Äänimies ilmoitti hänelle, että hommaan on aikaa kolme työpäivää, ja työtahti tulee olemaan uuvuttavan kova. Robinson kertoo hetkellisesti antautuneensa ulkoisten paineiden tuottamalle pelolle ja stressille, mutta kääntäneensä sitten katsantokantansa. Hän asteli studioon rauhallisin mielin tilanteen herrana, hoiti homman purkkiin ajoissa, ja vieläpä nautti kokemuksesta.

4. Intentio

Intentio on yksinkertainen, mutta voimakas asia. Uskon siihen, että asettamalla vakaan aikomuksen saa asioita tapahtumaan. Näin ilmaistuna tämä voi tuntua itsestäänselvyydeltä. Jos olet jo sisäistänyt asian: hienoa!

Meitä luovia projekteja tekeviä ajaa usein eteenpäin sisäsyntyinen motivaatio. Mikään ulkopuolinen voima ei välttämättä vaadi meiltä saavutuksia. Tässä tilanteessa riskinä on se aiemmin mainitsemani sudenkuoppa, että työstää projektiaan vain silloin kun on siihen ”inspiroitunut”. Kuivan inspiskauden tullen projekti saattaa jäädä taka-alalle pidemmäksi aikaa… ja lopulta jopa unohtua tyystin.

Inspiraatio on tärkeä voimavara, mutta väitän intentiota vielä tärkeämmäksi. Itselleni intentio on esimerkiksi sitä, että päätän ”Nyt / aikana x, aion kirjoittaa riippumatta siitä, koenko mielentilani otolliseksi kirjoittamiselle. Riippumatta siitä onko minulla selkeä visio ennen hommaan ryhtymistä.” Joskus flow tökkii, ja se on hyväksyttävää. Toisinaan tekstiä syntyykin yllättävän hyvällä volyymilla ja laadulla, vaikka alkuperäinen mielentila ei olisi ollut kovin ”inspiroitunut” – tässä tapauksessa intentio on siis luonut inspiraation tilan!

Yleistää voi sen, että intention asettaminen tuottaa tuloksia. En muista, että olisin kertaakaan jäänyt tyhjää sivua tuijottelemaan. Ja pitää muistaa se, että vaikka syntyisi vain yksi lause, se on jo huikean arvokasta. Se on eksponentiaalisesti enemmän kuin nolla lausetta. Se uhmaa tyhjän sivun tyranniaa.

5. Intohimo

Rock ’n’ rollin ihmeellisestä maailmasta tunnetaan lukuisia esimerkkejä itseoppineista taitureista. Tähän kategoriaan kuuluvat muun muassa Jimi Hendrix ja Eric Clapton.

Tällainen virtuoosi on käyttänyt tuhansia tunteja soittimensa salojen harjoitteluun. Mutta kaiken sen systemaattisen treenauksen takana on jotain paljon syvempää: intohimo. Nämä virtuoosit ovat paneutuneet soittamiseen koko sydämellään, siksi heille on ollut luontevaa uhrata sille valtavasti aikaansa. Eikä treenaukseen käytetty aika tunnu rutiinimaiselta saavuttamiselta, jos motiivina on rakkaus. Silloin treenaus on arvokasta itsessään, sillä soittaminen antaa niin suurta nautintoa, ja kyltymätön intohimo ajaa oppimaan jatkuvasti uutta.

Hendrixin ja Claptonin kaltaisten virtuoosien arvostukseen liittyy vahvasti se, että he kehittivät oman tyylinsä, löysivät oman äänensä. Heidän soittonsa kumpusi tai kumpuaa syvältä heidän olemuksestaan, ja tämä intohimo kaikuu heidän jokaisessa nuotissaan.

Ettei kuvamme menestykseen johtavista tekijöistä jäisi liian idealistiseksi, mainittakoon, että näilläkin suuruuksilla intohimoon on varmasti liittynyt myös egokeskeisempiä motivaation lähteitä. He ovat halunneet tulla nähdyksi. Heitä on ajanut halu nauttia menestyksen ja suosion tarjoamista mukavuuksista. Ehkäpä heillä on ollut voimakas kilpailumentaliteetti; tarve todistaa kykynsä ja nousta alansa parhaaksi. Tällaiset motivaattorit voivat myös olla produktiivisuuden kannalta merkittäviä tekijöitä.

————————

Jokaisella meistä on erilaiset psykologiset taipumukset. Toisia motivoivat ulkoiset tekijät, toiset taas haluavat tekemiseensä täyden sisäisen vapauden. Siispä produktiivisen mindsetin elementeissä on yksilöllistä vaihtelua.

Jokaisella on oma, itselle luontainen produktiivisuuden tasonsa ja tapansa ilmentää sitä. Ei olekaan syytä potea huonoa omaatuntoa, jos ei yllä samoihin suorituksiin kuin idolinsa tai ihmiset lähipiirissään. Jos tahtoo kehittyä tuotteliaammaksi, on syytä pitää tavoitetasonsa suhteutettuna ymmärrykseen siitä, mikä on itselle luontaista.

Mitä produktiivisuus sinulle tarkoittaa? Minkälaisin keinoin pidät sitä yllä jokapäiväisessä elämässä? Minkälaiset haasteet vaikeuttavat produktiivisen flow’si kulkua?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s