Supranormaalit ärsykkeet elämässämme

Supranormaalilla stimuluksella tarkoitetaan ilmiötä, jossa eläimelle keinotekoisen ärsykkeen esittämällä voidaan saada aikaan vahvempi reaktio kuin luonnollisella ärsykkeellä. Termin kehitti biologi Nikolaas Tinbergen, joka käytti suuren osan tutkijanurastaan ilmiön parissa. Kokeissaan Tinbergen muun muassa valmisti erikokoisia ja -näköisiä keinotekoisia munia ja tarkkaili lintujen reaktioita niihin. Selvisi, että useimmat linnut valitsivat mieluiten keinotekoisen munan, joka oli luonnollista suurempi, kirkasvärisempi ja kuvioinniltaan korosteisempi. Pienet laululinnut valitsivat suuren, kirkasvärisen artefaktin oman munansa sijaan, vaikka kyseinen kyhäelmä oli niin iso, että yrittäessään istua sen päälle lintu luiskahti pois kerta toisensa jälkeen. Saman ilmiön Tinbergen todisti myös muilla eläinlajeilla; esimerkiksi reviiriään puolustavat kolmipiikkikoiraat hyökkäävät innokkaammin pahvisen kalan kuin oikean kimppuun, jos pahvisen feikkifisun vatsapuoli oli punaisempi kuin oikealla kilpailijalla.

Nämä kokeet ovat hätkähdyttävä esimerkki siitä, kuinka helppo luontoa on huijata. Vaikuttaa siltä, että eläimille ei ole kehittynyt kykyä tarkastella esitettyjä ärsykkeitä kokonaisvaltaisesti. Ehkäpä moinen vaatisi aivoilta paljon laskentatehoa, ja on ollut taloudellisempaa seurata vain tiettyjä avainparametrejä, kuten väri, muoto tai kuvio. Evoluutio on varsin säästeliäs, eivätkä kokonaisvaltainen prosessointi tai tarkka kyky erottaa aito ja väärennös toisistaan ole välttämättä selviytymisen kannalta elintärkeitä taitoja. Useimmat eläimet kuitenkin saavat onnekseen olla rauhassa moisilta stimuluksilta, sillä ne ovat keinotekoisesti luotuja, ja huijaavia tiedemiehiä liikkuu luonnossa verrattain vähän. On kuitenkin yksi eläinlaji, joka viettää suuren osan päivästään monenlaisten supranormaalien ärsykkeiden parissa. Tämä laji on ihminen. [1]

Seuraavaksi tarkastelemme muutamia yleisiä supranormaalin stimulaation ilmentymiä, jotka ovat läsnä jokapäiväisessä elämässämme.

Pornografia

Coolidgen efekti on lähes kaikilla nisäkäslajeilla havaittu ilmiö, jossa koiraat osoittavat korkeampaa seksuaalista suorituskykyä uuden naaraan kohdatessaan. Neurologian tasolla tämä merkitsee korkeampaa vastetta dopamiinijärjestelmässä, joka ajaa etsimään uusia palkkioita. Porno hyödyntää tätä efektiä keinotekoisessa muodossa, ja modernin ajan nettiporno mahdollistaa potentiaalisesti loputtoman Coolidgen efektin luupin. Kyseessä on valtava teollisuudenala, joka on rakentunut supranormaalin stimulaation tarjoamisen ympärille. Porno mahdollistaa visuaalisen ärsykkeen tasolla loputtoman uutuuden virran, josta esi-isämme eivät olisi osanneet uneksiakaan.

Pornossa on monia supranormaaliuden tasoja. Hiotut kuvakulmat ja kuvamateriaalin ehostus produktiossa luovat kohtauksia, jotka ovat liian hienoja toteutuakseen oikeassa elämässä. Pornonäyttelijöiden käytös on hyperseksuaalista tavalla, jota harvoin todellisuudessa kohtaa. Uusia videoklippejä on saatavilla rajattoman tuntuinen määrä. Tämä mahdollistaa sen, että yhden illan pornonkatselusession aikana on täysin mahdollista nähdä enemmän viehättäviä vastakkaisen sukupuolen lajitovereita kuin esi-isillämme oli mahdollista nähdä koko elämänsä aikana.

Pistää miettimään, miksi niin monet pornoa katsovat kertovat tuntevansa sen jälkeen häpeää, syyllisyyttä ja apatiaa? Voisiko kyse olla osittain siitä, että aivot tiedostavat jollain tasolla tulleensa huijatuiksi, ja primaalisen vaiston voiman tulleen kaapatuksi johonkin keinotekoiseen? Nämä ovat spekulaatioita, eikä tarkoitus ole moralisoida kyseistä viihteen muotoa. On kuitenkin hyvä muistaa, ettemme vielä täysin ymmärrä pornon vaikutuksia mieleen, ja että nuo vaikutukset ovat yksilöllisiä. Toisaalta pornografian osakseen saama kritiikki joiltain tahoilta on ollut yliampuvaa aiheeseen liittyvien stigmojen vuoksi. Toisaalta on neurologisesti perusteltuja syitä sille, miksi porno on monimutkainen stimulaation muoto, eikä ehkä sovi kaikille.

Päihteet

Päihdeaddiktiot ovat erityisesti modernin ajan ongelma. Suuri syy tähän on nimenomaan supranormaaleissa ärsykkeissä. 1800-luvulta lähtien kasveista on eristetty niiden vaikuttavia kemiallisia ainesosia. Ensimmäinen kasvista eristetty alkaloidi, morfiini, eristettiin vuonna 1804. Sen jälkeen aineiden kirjoa on kasvatettu jalostamalla kemikaaleja (esim. heroiini, joka on morfiinista johdettu puolisynteettinen opioidi) tai luomalla niitä täysin synteettisesti (esim. amfetamiini). [2] Kasveista eristetyt tai edelleen jalostetut alkaloidit ovat käytössä vahvempia kuin niitä sisältävät kasvit. Ne iskevät nopeammin, kovemmin ja niitä on helpompi ottaa suuria määriä – siksi ne ovat myös koukuttavampia.

Suurimman osan ihmiskunnan historiasta kokaiini ei ole ollut ongelma. Se on ollut vain yksi kokapensaan, Etelä-Amerikassa vuosituhansien ajan käytetyn hyötykasvin, ainesosa. Ongelma siitä tuli vasta kun eristettyä kemikaalia alettiin käyttää irtaallaan kasvista. Tällöin huomataan, että aineen tarjoama stimulaatio on niin voimakasta, että osalla käyttäjistä käyttö lähtee lapasesta. Ihmisaivot eivät yksinkertaisesti ole optimaalisesti ohjelmoituja toimimaan tällaisen ärsykkeen kanssa.

Päihdeaddiktioon liittyviä ongelmia lisää päihteiden helppo saatavuus nyky-yhteiskunnassamme. Kansanterveyden näkökulmasta katukaupassa myytäviä huumausaineita paljon suurempi ongelma on laillisten päihteiden, alkoholin ja tupakan, maailmanlaajuisesti aiheuttamat miljoonat kuolemat ja terveydelliset haitat.

Roskaruoka

Ihminen on ohjelmoitu etsimään tiettyjä ravintoaineita, kuten suolaa, rasvaa ja sokeria, ja kokemaan niiden saannin erityisen palkitsevana. Tämä siksi, että suuren osan historiaamme ne ovat olleet harvinaisia. Metsästäjä-keräilijälle on siis käynyt järkeen hakeutua niiden pariin ja jopa hetkellisesti ylenkuluttaa niitä, sillä näiden resurssien seuraavasta saannista ei ole ollut varmaa tietoa. Vielä korkeakulttuurien aikanakin asetelma pysyi pitkään jokseenkin samana. Nämä ravinnolliset resurssit olivat saatavilla, mutta ne olivat varallisuuteen ja luokkaan sidottuja ylellisyyksiä. Tämän vuoksi lihavuus on ennen ollut statussymboli; merkki vauraudesta ja korkeasta yhteiskunnallisesta asemasta.

Moderni kapitalistinen yhteiskunta on kuitenkin kääntänyt tämän asetelman päälaelleen. Suola, rasva ja sokeri ovat tulleet helposti saataville, ja niiden propagoimiseksi massoille on muodostunut valtavan tuottoisa roskaruokateollisuuden koneisto. Ne ovat ennennäkemättömän halpoja, ja niitä on halukkaille tarjolla suurempia määriä kuin koskaan ennen. Etenkin Amerikassa voi nähdä ruokakulttuurin vinoutuneen niin, että niiden liiallinen kulutus on nykyään melkeinpä enemmän normi kuin poikkeus.

Monet tutkijat ovat sitä mieltä, että ruoka voi olla yhtä addiktoivaa kuin ongelmakäytetyt huumausaineet, kuten stimulantit ja opioidit. Samat aivoalueet ovat aktiivisia niin syömisongelmaisella kuin päihderiippuvaisella. Useimmat meistä pystyvät toki säätelemään niin päihteiden kuin roskaruoankin käyttöä. Roskaruokateollisuudesta moraalisesti arveluttavan kuitenkin tekee muun muassa se, kuinka suuri osa sen markkinoista ja mainonnasta keskittyy lapsiin. Lapsen on kognitiivisesti kehittymättömänä mahdotonta ymmärtää roskaruokailmiön monimutkainen luonne. Tällaista markkinointia tuskin pidettäisiin hyväksyttävänä jos myytävä tuote olisi huumausaine. Mäkkärin juustoateria saa kuitenkin hyväksynnän, vaikka se täyttää melkeinpä enemmän päihteen kuin kunnollisen ruoan kriteereitä. Joka tapauksessa se on oppikirjaesimerkki supranormaalista ärsykkeestä – se jäljittelee ja kärjistää joitain alkuperäisen stimuluksen, tässä tapauksessa ruoan, piirteitä, ja se koetaan palkitsevampana, kuin mitä sen todellinen hyöty on.

Mainonta

Supranormaalit ärsykkeet ovat mainostajalle erinomaisen hyödyllinen työkalu, sillä ne kaappaavat huomiomme niin tehokkaasti. Riippumatta myytävästä tuotteesta, mainoksessa on usein nuori, viehättävä nainen, joka näyttää ottavan katsekontaktia katsojaan. Tämä on evolutiivisesti yksi tehokkaimpia huomion kiinnittäviä signaaleja. Supranormaalius tulee siitä, että tämä mainoksen tyttö on usein enemmän tai vähemmän keinotekoinen – häntä ei ole olemassa siten, millaisena hänet mainoksessa näemme. Mainoksen kuva on paitsi ammatimaisen tarkkaan harkittu ja malli huolella meikattu, on kuvaa todennäköisesti muokattu jälkeenpäin. Photoshopin jumalallisesta kosketuksesta tytön iho on sileämpi ja loistavampi, silmät säihkyvämmät, kenties kasvojen mittasuhteitakin on muokattu sopusuhtaisemmiksi. Tuloksena on ihminen, joka ei sanan varsinaisessa merkityksessä ole todellinen, eikä välttämättä edes voisi olla.

Oletetaan, että kyseinen mainos myy jotakin kosmetiikkatuotetta. Se viestii: “Käyttämällä tätä tuotetta sinäkin voit olla yhtä kaunis.” Mainoksen kommunikoima kauneuden ideaali on kuitenkin keinotekoinen ja saavuttamaton. Tämä saavuttamattomuus on toki kosmetiikkafirman mieleen – jos ideaali on saavuttamaton, kuluttajalla on aina syy jatkaa tuotteen ostamista. Kyseessä on kiehtova petkutuksen tai vähintäänkin manipulaation muoto, josta on tullut niin arkipäiväistä, että on helppo unohtaa koko homman salakavaluus. Voimme loogisesti ymmärtää mainonnan keinotekoisuuden ja manipulatiivisuuden, mutta on haastavaa pysyä sen vaikutuksilta koskemattomina, kun muokattuja kuvia komeilee joka mainostaululla ja lehden sivuilla.

———————————————————————————

Yksi yhdistävä piirre esiintyy useissa supranormaaleissa ärsykkeissä. Ne ovat jotain sellaista, mikä vielä metsästäjä-keräilijäyhteisössä on ollut harvinaista. Monipuolinen ja uutuudellaan kiihottava seksuaalinen stimulaatio, rasvan ja suolan kyllästämä ruoka, voimakkaiden nautintoaineiden tarjoamat buustit… Harvinaisuudesta johtuen on ollut selviytymisen kannalta järkevää pyrkiä saamaan niitä paljon kerralla silloin kun niitä on tarjolla, jopa vähän ylikompensoiden. Tämä harvinaisuusasetelma kääntyy kuitenkin päälaelleen nykyajan teollisessa yhteiskunnassamme, jossa päinvastoin vallitsee yltäkylläisyys. Kaikkia näitä stimuluksia on niitä haluavalle tarjolla evolutiivisesti ennennäkemätön, loputon virta. Tämä virta tarjoaa huikeita mahdollisuuksia… mutta tarjoaako se todellista tyydytystä, vaiko vain lyhyen tähtäyksen nautintoja, jotka jättävät haluamaan lisää?

Tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole tarjota ankeata moralismia ja kehottaa elämäntapamuutokseen. Tarkoitus ei myöskään ole päivitellä nyky-yhteiskunnan turmeltuneisuutta ja ihannoida naivistisesti luonnollisuuden iloja. Vaikka näkökulmani on kriittinen, tulee muistaa, etteivät edellämainitut ilmiöt ole automaattisesti pahoja. Niilläkin on hyvät puolensa, ja ne on mahdollista soveltaa osaksi tasapainoista elämää.

Porno voi tarjota nautinnollisia kokemuksia ja toimia voimaannuttavana tekijänä seksuaali-identiteetille.

Päihteitä voi käyttää järkevästi, ilman että siitä seuraa riippuvuus tai koituu muita vakavia haittoja keholle tai mielelle.

Roskaruoan tarjoamat nautinnot ovat myöskin ajoittain ok, kunhan emme erehdy perustamaan liian suurta osaa ruokaympyrästämme niiden varaan.

Photoshop ei aina ole itse Saatana. Kuvanmuokkauksella voidaan tuoda esteettistä arvoa.

Supranormaaleille ärsykkeille altistuminen ei automaattisesti ole huono asia, sillä ihmisaivot ovat ihmeellisen kykeneväisiä adaptoitumaan monenlaiseen. Voi kuitenkin olla, että jotkut yksilöt ovat niille muita herkempiä. Mielestäni on tärkeää tulla tietoiseksi siitä, että monet asiat, jotka ovat kulttuurillisesti normaaleja eivät olekaan niin normaaleja ihmisen evoluutiopsykologian näkökulmasta tarkasteltuna. On aiheellista miettiä, minkälainen rooli näillä ärsykkeillä on omassa elämässämme. Ovatko ne ajoittaista viihdykettä, vai jotain, mikä toistuvasti kaappaa huomiomme ja syrjäyttää psyykemme rationaalisemmat osat? Minkälainen voima niillä on meihin? Olemmeko riittävän tietoisia siitä, miten niitä käytetään valintojemme manipuloimiseen?

Monet supranormaalin stimulaation muodot ovat tulleet itsestäänselviksi modernissa elämäntyylissämme – sitä suuremmalla syyllä niiden asema kannattaa kyseenalaistaa. Se mitä pidetään normaalina, ei ole aina välttämätöntä eikä tervettä.

Alaviitteistö:

1. Jotkut lajit kuitenkin käyttävät supranormaaliin stimulukseen perustuvaa evolutiivista strategiaa! Esim. käki, jonka lisääntymisstrategiaan kuuluu toisten lintujen pesiin muniminen. Toinen esimerkki kasvien maailmasta: eräs orkidealaji houkuttaa koirasampiaisia puoleensa kehälehdelle, joka imitoi hekumallista naarasampiaista. Koirasampiainen käy siinä sitten kiihkeästi hommiin ja ejakuloi kukkaan. Lähtiessään floraalisista panopuuhista sen mukaan on tarttunut orkidean siitepölyä.

2. Huom! Ei tule vinoutua ajattelemaan automaattisesti, että luonnollinen = hyvä, ja keinotekoinen & labravalmisteinen = paha. Kemikaalien eristäminen ja niiden syntetisointi on ollut erittäin tärkeää lääketieteen kehitykselle. Se, onko kemikaali luonnollinen vai keinotekoinen ei itsessään kerro sen tervesvaikutuksista mitään.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s